Kommunistien ja sosiaalidemokraattien välinen kiistely talvisodasta 1949 ja 1959

Tässä esseessä tarkastelen kuinka suomalaiset vasemmistolehdet kirjoittivat talvisodasta 10 ja 20 vuotta sen jälkeen. Suomen työväenliike oli jakautunut vuoden 1918 sisällissodan jälkeen maltillisiin sosiaalidemokraatteihin ja vallankumouksellisiin kommunisteihin, kommunistien julkisen toiminnan ollessa kiellettyä vuosien 1918 ja 1944 välisenä aikana. Aina vuodesta 1918 lähtien olivat kommunistien ja sosiaalidemokraattien välit todella huonot, kommunistien pitäessä sosiaalidemokraatteja luokkapettureina ja sosiaalidemokraattien pitäessä kommunisteja syypäinä sisällissodan katastrofiin – Suomesta Neuvosto-Venäjälle sisällissodan loppuvaiheessa paenneet vallankumousjohtajat perustivat Suomen kommunistisen puolueen SKP:n Moskovassa 1918. Vuonna 1944 Neuvostoliiton kanssa solmitun välirauhansopimuksen myötä kommunistit saivat lailliset toimintaoikeudet Suomessa. Ensimmäisissä sodanjälkeisissä eduskuntavaaleissa maaliskuussa 1945 sai kommunistien hallitsema SKDL 49 kansanedustajaa sosiaalidemokraattien saadessa 50. Uusi hallitus muodostettiin kolmen eniten ääniä saaneiden puolueiden, SDP:n, SKDL:n ja Maalaisliiton toimesta.¹ Hallitusvastuuseen joutuminen vaikeutti kommunistien pääsemistä tavoitteeseensa, eli vallankumoukseen Suomessa. Kommunismin pelko vahvisti sosiaalidemokraattien ja oikeistopuolueiden suosiota ja vuoden 1948 eduskuntavaaleissa kommunistit kokivat tappion, joutuen hallituksen ulkopuolle lähes 20 vuodeksi. Talvisodan 10-vuotispäivän tullessa olivat kommunistit ajettu vallankäytön ulkopuolelle. Myöskin Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen oli jyrkentynyt sosiaalidemokraatti K.A. Fagerholmin vähemmistöhallituksen nimittämisen myötä.²

Kommunistilehdille talvisota oli väline jolla hyökätä sosiaalidemokraatteja vastaan. SKP:n pää-äänenkannattajan Työkansan Sanomien Pertti Pouttu hyökkäsi 30.11. 1949 voimakkaasti SDP:n pää-äänenkannattaja Suomen Sosialidemokraatin artikkelia vastaan, jossa oli kritisoitu neuvostoliittolaisen professori Kemenovin väitettä että suomalaiset sotilaat eivät olleet kaatuneet kansansa ja maansa vapauden vaan kapitalismin ja fasismin puolesta. Pouttu väitti sosiaalidemokraattien haluavan suomalaisten olevan peloteltavissa tai ostettavissa dollareilla imperialistien puolelle sotaan Neuvostoliittoa vastaan.³ Toisessa artikkelissa Työkansan Sanomat selitti Neuvostoliiton aluevaatimusten olleen syksyllä 1939 täysin oikeutettuja ja Neuvostoliiton säästäneen Suomen sodan sytyttyä valloitukselta kansojen itsemääräämisperiaatteen vuoksi. Talvisota johtui Suomen poliittisen johdon haluttomuudesta harjoittaa asiallista politiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan, imperialististen valtojen pyrkiessä yhä käyttämään Suomea Neuvostoliittoa vastaan.⁴ SKDL:n pää-äänenkannattaja Vapaa Sana oli samoilla linjoilla talvisodan syttymisen syistä. Samana päivänä ko. lehdessä julkaistussa kirjoituksessa väitettiin, että länsivaltojen ja Saksan yhteisenä intressinä vuonna 1939 oli ollut sodan puhkeaminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä.⁵ Kommunistilehtien kirjoitukset heijastelevat niin Neuvostoliiton virallista tulkintaa kuten myös päivänpoliittista tilannetta, esittäen jopa kontrafaktuaalisia väitteitä Suomen ja Saksan liittolaisuudesta vuonna 1939.

Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija Jahvetin kirjoitus 30.11. 1949 eroaa sävyltään täysin kommunistilehtien kirjoituksista. ”Meitä ei kiinnosta kiinnosta tässä yhteydessä asian poliittinen puoli. Ei se, ketkä tekivät virheitä ja ketkä eivät. Ei se, kuka oli todellinen syyllinen ja kuka ei. Sen asian ratkaiskoon lahjomaton historian jumalatar aikoinaan”. Kirjoituksessaan Jahvetti esittää suomalaiset kansakuntana, joka ei pyri valloitussotiin mutta pakotettuna kykenee taistelemaan oman henkiinjäämisensa ja vapautensa puolesta.⁶ Sisällöltään Jahvetin kirjoitusta voi pitää – George Orwellin luoman jaottelun mukaan⁷ – patrioottisena muttei nationalistisena. Korostamalla ettei ota kantaa sotasyyllisyyteen tai politiikassa tehtyihin virheisiin Jahvetti esittää kritiikkiä niitä kohtaan jotka pyrkivät käyttämään sotaa päivänpoliittisena lyömäaseena. Vapaa Sana hyökkäsi 1.12. 1949 Jahvetin kirjoitusta vastaan, kutsuen sitä ”talvisotaan johtaneen kansallisen suuruudenhulluuden uudelleenlavastukseksi”, korostaen vaatimuksia ”talvisodan myytin” hävittämisestä⁸.

Talvisodan 20-vuotispäiviä edeltävinä aikoina olivat Suomen ja Neuvostoliiton välit kiristyneet ns. yöpakkasten aikana. Vuoden 1958 vaaleissa suurimmaksi eduskuntaryhmäksi nousseen SKDL:n oli jätetty hallituksen ulkopuolelle ja oli muodostettu SDP:n, Maalaisliiton ja Kansallisen Kokoomuksen muodostama Fagerholmin hallitus jota Neuvostoliitto vastusti. Neuvostoliiton vihaa sosiaalidemokraatteja kohtaan oli voimistanut erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitun, talvisodan aikana ulkoministerinä toimineen Väinö Tannerin valinta puolueen puheenjohtajaksi. Ulkopoliittisen kriisitilanteen vuoksi Fagerholmin hallituksen hajottua hallitsi maata Maalaisliiton vähemmistöhallitukset vuoteen 1962 saakka.⁹

Jonkinlaisena ns. suomettumisen ennakkotapauksena voidaan pitää valtion elokuvatarkastamon talvisotaa käsittelevälle, Tes-televisiossa esitettäväksi aiotulle dokumenttielokuvalle antamaa esityskieltoa marraskuussa 1959. Dokumenttielokuvan oli koostanut suomalaisesta ja neuvostoliittolaisesta filmimateriaalista amerikkalainen elokuvayhtiö. Elokuvatarkastamon puheenjohtaja, maisteri Arvo Paasivuori perusteli kieltoa sillä, ettei ajankohta ollut sopiva elokuvan esittämiselle televisiossa.¹⁰ SKDL:n ja SKP:n pää-äänenkannattaja Kansan Uutiset tervehti esityskieltoa ilolla, esittäen että koska dokumenttielokuva oli amerikkalaisten koostama olisi se luultavasti puolueellinen¹¹. Sosialidemokraatti suhtautui dokumenttielokuvan kieltoon kielteisesti, ihmetellen milloin aiemmin olisi valtion elokuvatarkastamo määritellyt mikä on sopiva ajankohta jonkin elokuvan esittämiselle, todeten että päätökseen suhtautuivat myönteisesti ainoastaan kommunistit joille talvisota oli ”vaikeasti nieltäv䔹². Päivänpoliittiset syyt, eli Tannerin asema SDP:ssä oli epäilemättä syynä siihen, että Kansan Uutiset katsoi asiakseen siteerata Kansan Arkiston talvisota-aiheisesta näyttelystä kertovassa artikkelissaan Mauri Ryömän kirjettä. Ryömä syytti Tannerin hylänneen työväenliikkeen päämäärät ja olevan Mannerheimin sätkynukke¹³.

Nimimerkki Ville Vaitelias kirjoitti Suomen Sosialidemokraatissa 3.12. 1959 että Neuvostoliiton syyttäminen talvisodasta ei hyödytä mitään. Myöskään Suomen poliittista johtoa ei voi pitää sotaan syyllisenä. Vaiteliaan mukaan sodan aiheuttama katkeruus on väistymässä ja tärkeintä on rakentaa rauhaa, ymmärrystä ja molemminpuolista suvaitsevaisuutta. Suurimmiksi myrkynkylväjiksi ja hyvien naapurussuhteiden ehkäisijöiksi Vaitelias esittää suomalaiset kommunistit, kuten Kansan Uutisten nimimerkki Simpuran. Vaiteliaan mukaan Simpuran väitteet että talvisota johtui verenhimoisista suomalaisista hallitusherroista ja tyhmästä kansasta herättävät neuvostoliittolaisissakin huvittuneisuutta. ”Simpuran kertomuksista paistaa revanshihenki: toive siitä, että mahtava Neuvostoliitto kostaisi tyhmälle Suomen kansalle ja sen paukkupäisille herroille sen, että he typeryydessään ovat koskaan ryhtyneet puolustamaan isänmaataan”.¹⁴ Merkillepantavaa nimimerkki Vaiteliaan kirjoituksessa on se, kuinka hän pyrkii tekemään selvän eron Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien talvisotatulkintojen välillä. Tämä mielestäni on selkeä yritys pyrkiä erottamaan maan sisäpolitiikka sen virallisesta ulkopolitiikasta.

Kuten ylläolevista esimerkeistä voidaan havaita, kommunistien ja sosiaalidemokraattien erilaiset tulkinnat talvisodasta herättivät voimakasta keskustelua ja kytkeytyivät sisäpoliittiseen tilanteeseen. Kyseessä on oppikirjaesimerkki kuinka historiaa on käytetty poliittisena lyömäaseena.

Lähteet ja kirjallisuus

Pouttu, Pertti, ” 'Pyhimpiä tunteita on loukattu' ”. Työkansan Sanomat 30.11. 1949.

”10 vuotta talvisodasta”. Työkansan Sanomat 30.11. 1949.

”Talvisodan myytti ja todellisuus”, Vapaa Sana 30.11. 1949.

Nimim. Jahvetti, ”Kymmen vuotta sitten”. Suomen Sosialidemokraatti 30.11. 1949.

Nimim. Hapsu(?), ”Joko kuuma sota?”. Vapaa Sana 1.12. 1949.

”Talvisota sensuurikieltoon televisiossa”. Helsingin Sanomat 26.11. 1959.

”Talvisodan 'valitut palat' esityskieltoon”. Kansan Uutiset 27.11. 1959.

Suomen Sosialidemokraatti. 29.11. 1959.

”Vv. 1939 – 40 sodan syyt näyttelypöydällä”. Kansan Uutiset 1.12. 1959.

Nimim. Ville Vaitelias, ”Simpuramaista historian kirjoitusta”. Suomen Sosialidemokraatti 3.12. 1959.

Vahtola, Jouko, Suomen historia – jääkaudesta Euroopan unioniin. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 2004.

Orwell, George, Notes on nationalism. The Orwell Foundation, https://www.orwellfoundation.com/the-orwell-foundation/orwell/essays-and-other-works/notes-on-nationalism/

1Vahtola 2004, 379-381.

2Vahtola 2004, 386-389.

3Pouttu, Pertti, ” 'Pyhimpiä tunteita on loukattu' ”, Työkansan Sanomat 30.11. 1949.

4”10 vuotta talvisodasta”, Työkansan Sanomat 30.11. 1949.

5”Talvisodan myytti ja todellisuus”, Vapaa Sana 30.11. 1949.

6Jahvetti, ”Kymmen vuotta sitten”. Suomen Sosialidemokraatti 30.11. 1949.

7George Orwellin (oik. Eric Arthur Blair, 1903-1949) nationalismin ja patriotismin ero on siinä, että nationalismi on hyökkäävää ja vallantahtoista kun taas patriotismi on puolustavaa.

8Hapsu(?), ”Joko kuuma sota?”. Vapaa Sana 1.12. 1949.

9Vahtola 2004, 392-397.

10”Talvisota sensuurikieltoon televisiossa”. Helsingin Sanomat 26.11. 1959.

11”Talvisodan 'valitut palat' esityskieltoon”. Kansan Uutiset 27.11. 1959.

12 Suomen Sosialidemokraatti. 29.11. 1959.

13”Vv. 1939 – 40 sodan syyt näyttelypöydällä”. Kansan Uutiset 1.12. 1959.

14”Simpuramaista historian kirjoitusta”. Suomen Sosialidemokraatti 3.12. 1959.