Venäjän poliittinen kehitys 1800-luvun puolivälistä bolsevikkien vallankaappaukseen: vaillinaiset reformit syynä demokratian juurtumattomuuteen.
Tyhjästä, surkeasta taulusta ihmiskunnan pelastajaksi – ”Venäjän idea” 1800-luvulla. Nykymuotoisen keskustelun ”Venäjän olemuksesta” voidaan katsoa alkaneen Napoleonin sotien jälkeisenä aikana. 1700-luvun valistusideologia, usko järjen universaalisuuteen, oli menettänyt uskottavuutensa Ranskan verisen vallankumouksen ja Napoleonin sotien myötä. [1] Koettiin, että Eurooppa oli jakautunut kahtia: moderniin, valistuneeseen Länsi-Eurooppaan ja Itä-Eurooppaan, joka näyttäytyi muuttumattomana ja takapajuisena, jossa lännessä tapahtuneet kehitysaskeleet näyttivät olevan mahdottomia. [2] Omaperäinen ja ristiriitainen, valtiovallan mielisairaaksi joutunut historianfilosofi Pjotr Tsaadajev (1794 – 1856) esitti 1830-luvulla, että Venäjä oli jäänyt osattomaksi historiasta, jäänyt historiankulussa sivuun antamatta sille minkäänlaista panosta. Tsaadajevin ajattelu haastoi valtiovallan itsevaltiutta ihannoivan itsevaltius-ortodoksia-kansallishenkisyys -opin luoden uusia uria asettamalla kys...